"Hm, niinpä luulisin", sanoi Portos.
Kokonaisen tunnin kiitivät he eteenpäin; hevoset olivat valkeina vaahdosta, ja veri pulppusi niiden kupeista.
"Kas, mitä näenkään tuolla?" virkahti d'Artagnan.
"Onnellinen sinä, jos näet mitään tällaisessa pimeydessä", sanoi Portos.
"Kipinöitä."
"Näin ne minäkin", vahvisti Mousqueton.
"Ahaa, olisimmekohan jo saavuttamassa heidät?"
"Kuollut hevonen — hyvä!" huudahti d'Artagnan palauttaessaan ratsunsa tämän tekemästä syrjähyppäyksestä; "eivät näy heidänkään elukkansa jaksavan pitemmälle."
"Olen kuulevinani ratsujoukon tömistelyä", huomautti Portos kurkoittaen päätään hevosensa harjan yli.
"Mahdotonta!"