Tämän tuiskahduksen leimussa huudahtivat molemmat toiset taistelukumppanukset.
"Atos!" oudostui d'Artagnan.
"D'Artagnan!" kummeksui Atos.
Atos kohotti miekkansa, d'Artagnan laski alas omansa.
"Aramis!" huusi Atos, "älä ammu!"
"Hei, sinäkö se oletkin, Aramis?" ihmetteli Portos.
Ja hän heitti sivulle pistoolinsa.
Aramis pisti omansa koteloon ja miekkansa huotraan.
"Poikani!" sanoi Atos ojentaen d'Artagnanille kätensä.
Tällä nimityksellä oli hän entiseen aikaan puhutellut d'Artagnania, tahtoessaan ilmaista hellyyttä.