Nuoret miehet neuvottelivat keskenään syrjäsilmäyksin; samassa kuului pistoolinlaukaus, jota seurasi pari kolme avunhuutoa.
Vieläkin vilkaistuaan toisiinsa olivat molemmat nuorukaiset selvillä siitä, että heistä ei kumpainenkaan halunnut peräytyä, ja kasvattajan jo käännettyä hevosensa ratsastivat he molemmat eteenpäin, Raoulin huutaessa: "Seuraa minua, Olivain!" samalla kun kreivi de Guiche käski: "Mukaan, Urbain ja Blanchet!"
Ennenkuin kasvattaja tointui hämmästyksestään, olivat he jo kadonneet metsään.
Ratsujansa kannustaessaan olivat nuoret miehet myöskin siepanneet pistoolin käteensä.
Viiden minuutin kuluttua he saapuivat paikalle, mistä hälytys tuntui tulleen. He pidättelivät nyt hevosiansa ja lähestyivät varovasti.
"Hiljaa!" varoitti de Guiche, "ratsumiehiä."
"Niin, kolme satulassa ja kolme ratsailta laskeutunutta."
"Mitä he tekevät? Näetkö sinä?"
"Luullakseni he rosvoavat miestä, joka on haavoittunut tai kuollut."
"Siinä on joku kurja murha tapahtumassa", arveli de Guiche.