"Kertokaahan minulle siitä hiukan, hyvä herra de Rochefort."
"Se on hyvin vaikeata, monseigneur", virkkoi aatelismies hymyillen.
"Sitten kertookin hän sen minulle itse."
"Sitäpä epäilen, monseigneur."
"Ja minkätähden?"
"Syystä että salaisuus ei ole hänen; syystä että, kuten jo sanoin, se salaisuus kuuluu mahtavalle kuningattarelle."
"Ja sellaisen yrityksen hän suoritti yksinään?"
"Ei, monseigneur, hänellä oli kolme ystävää, kolme urheata ystävää auttajinaan, sellaisia urhoja, kuin te äsken toivottelitte itsellenne."
"Ja ne neljä miestä toimivat yhdessä, sanotte?"
"Niinkuin olisivat ne neljä olleet yksi, kuin olisi neljä sydäntä sykkinyt samassa povessa; ja mitä kaikkea ne neljä tekivätkään!"