"Hänen nimensä oli … laupias taivas, armahda minua!" mutisi pyöveli vaipuen hervottomana vuoteelleen, kalpeana ja vapisten kuin viimeistä hetkeänsä lähenevä.
"Hänen nimensä!" vaati munkki kumartuen pyövelin yli ikäänkuin pakottaakseen tämän lausumaan sen, jos hän tahtoi vastustaa; "hänen nimensä? … Sanokaa se, muutoin ei mitään synninpäästöä!"
Kuoleva näytti keräävän kaikki voimansa. Munkin silmät salamoitsivat.
"Anne de Bueil", jupisi haavoittunut.
"Anne de Bueil!" huudahti munkki, nousten seisaalle ja kohottaen kätensä taivasta kohti; "Anne de Bueil! Sanoit Anne de Bueil? Niinhän?"
"Niin, niin, se oli hänen nimensä. Antakaa minulle nyt synninpäästö, sillä minä kuolen!"
"Minäkö antaisin sinulle synninpäästön?" huudahti munkki, ja hänen ivanaurunsa sai kuolevan hiukset nousemaan pystyyn; "vai synninpäästön! En ole mikään pappi."
"Ettekö olekaan pappi!" kauhistui pyöveli; "kuka te sitten olette?"
"Sen sanon sinulle vuorostani, konna!"
"Voi, taivasten tekijä!"