"Salliiko monseigneur, että minä tässä asiassa rohkenen virkkaa muutamia sanoja, jotka kenties voisivat auttaa teitä pulasta?"
Prinssi kääntyi katsomaan ja näytti yhdellä ainoalla silmäyksellä käsittävän nuoren puhuttelijansa koko olemuksen; hän hymyili havaitessaan tämän tuskin viisitoistavuotiaaksi nuorukaiseksi.
"Kyllä, monsieur, puhukaa vain", hän vastasi yrittäen lieventää jämeätä ja terävää ääntänsä, ikäänkuin olisi tällä kertaa puhunut naiselle.
"Monseigneur", ehdotti Raoul punastuen, "voisi kuulustaa espanjalaista vankia."
"Mitä! Oletteko te saaneet espanjalaisen vangiksi?" huudahti prinssi.
"Olemme, monseigneur."
"Se on totta!" virkahti de Guiche; "sen unohdin."
"Se on varsin luonnollista, sillä kreivi hänet vangitsikin", huomautti Raoul hymyillen.
Vanha marski kääntyi varakreiviin kiitollisena tästä pojalleen suodusta ylistyksestä, prinssin huudahtaessa:
"Nuori mies on oikeassa; tuotakoon vanki tänne."