"Ah", sanoi kuningatar Winterille, "se Grammont on uskollisia ystäviäni, — mutta ettekö nyt näe, mylord, kuinka niukka meillä on palveluskunta, kun tyttäreni täytyy tuoda kävijöitä luokseni?"
"Säälikää minua, madame", sanoi Winter, "se on tuskallista."
"Kuka se ritari on, Henriette?" kysyi kuningatar.
"Näin hänet ikkunasta, madame; hän on nuori mies, näköjään tuskin kuuttatoista täyttänyt, ja nimeltään varakreivi de Bragelonne."
Kuningatar taivutti hymyillen päätänsä, nuori prinsessa avasi jälleen oven, ja Raoul näyttäysi kynnyksellä.
Hän astui muutaman askeleen kuningatarta kohti ja vaipui toisen polvensa varaan.
"Madame", hän ilmoitti, "minä tuon teidän majesteetillenne kirjeen ystävältäni, kreivi de Guicheltä, joka sanoo saaneensa kunnian olla palveluksessanne; tämä kirje sisältää tärkeän sanoman ja ilmaisee hänen syvää kunnioitustansa teitä kohtaan."
Kreivi de Guichen nimeä mainittaessa levisi nuoren prinsessan poskille punehdus; kuningatar loi häneen vakavan silmäyksen.
"Sanoithan, Henriette, että kirje oli marski de Grammontilta?" muistutti kuningatar.
"Sitä luulinkin, madame", sopersi nuori tyttö.