"Ei, monsieur, hän on kuollut, ja häneltä holhoojani, joka luullakseni on jokseenkin likeinen sukulainen, onkin perinyt kartanon, jonka nimeä kannan."
"Ja holhoojanne, monsieur", kysyi kuningatar, jonka harrastusta kaunis nuorukainen ei voinut olla melkoisesti herättämättä, "mikä hän on nimeltään?"
"Kreivi de la Fère, madame", vastasi nuorukainen kumartaen.
Winter hätkähti hämmästyen, kuningatar katsoi häneen säihkyvin silmin.
Winter ei ollut uskoa korviaan.
"Kreivi de la Fère!" hän huudahti; "ettekö maininnut juuri sitä nimeä minulle?"
"Kreivi de la Fère!" huudahti hänkin vuorostaan. "Olkaa hyvä ja sanokaa minulle, monsieur, eikö kreivi de la Fère ole urhoollinen ja ylväs aatelismies, joka palveli Ludvig kolmannentoista muskettiväessä ja saattaa nyt olla seitsemän- tai kahdeksanneljättä vuoden ikäinen?"
"Kyllä, monsieur, tuo kyllä soveltuu häneen."
"Ja hän palveli salanimellä?"
"Niin, Atoksena hänet tunnettiin. Kuulin ihan äskettäin erään hänen ystävänsä, herra d'Artagnanin, puhuttelevan häntä sillä nimellä."