"Niin, aivan", virkahti Gondy miettivästi, "olette oikeassa, herra pastori — jonkun, joka kykenisi yllyttämään liikkeelle Pariisin risteyksissä kuhisevan köyhälistön armeijan ja saamaan sen kirkumaan koko Ranskan kuuluviin, että Mazarin heidät on mierolle toimittanut."
"Juuri sellaisen miehen tunnen."
"Hyvä! Ja kuka se on?"
"Pelkkä kerjäläinen, kuten jo sanoin, monseigneur; hän on kuuden vuoden ajan anellut almuja, jakaessaan vihkivettä Saint-Eustachen kirkon portailla."
"Ja te sanotte, että hänellä on suuri vaikutus vertaisiinsa?"
"Tiedättekö, monseigneur, että kerjäläiset ovat järjestyneet yhdyskunnaksi, jonkunlaiseksi varattomien liitoksi omistavia luokkia vastaan, ammattiseuraksi, jolle kukin suorittaa pikku jäsenmaksun ja jota johtelee päällikkö!?"
"Kyllä olen kuullut sitä kerrottavan", vastasi koadjutori.
"No, tarjoamani mies on yhdyskunnan pää."
"Ja mitä tiedätte hänestä?"
"En mitään muuta, monseigneur, kuin että hänellä näyttää olevan tunnonvaivoja."