"Sokerileipuri, Rue des Lombardsin varrella."
"Selittäkäänhän minulle, miten noin rauhallisen toimen harjoittaja tulee olleeksi niin sotainen taipumuksiltaan!"
"Mistä se johtuu, että te kirkon miehenä, monseigneur, nyt vastaanotatte minut ritarin asussa, miekka kupeella ja kannukset saappaissa?"
"Eipä ollut huonosti vastattu, totta tosiaan!" huudahti Gondy hymyillen, "mutta tiedättehän, että minä papinkauluksestani huolimatta olen aina pitänyt asetoimista."
"No niin, monseigneur, ennen kuin rupesin sokerileipuriksi, olin minä kolme vuotta kersanttina Piemontin rykmentissä ja sitä ennen kahdeksantoista kuukautta herra d'Artagnanin palvelijana."
"Muskettisoturien luutnantin?" kysyi Gondy.
"Saman, monseigneur."
"Mutta häntä väitetään villityksi mazarinilaiseksi?"
"Hm…" rykäisi Planchet.
"Mitä tahdotte sanoa?"