"Olette siis viimeinkin tehnyt päätöksenne, monseigneur?" sanoi Rochefort.
"En ole kahden vaiheilla ollutkaan", vastasi Gondy.
"Älkäämme siis enää puhuko siitä: kun te sen sanotte, niin uskon. Toimitamme siis tanssit Mazarinille?"
"Niinpä toivon."
"Ja milloin alkaa karkelo?"
"Kutsu on annettu täksi yöksi", selitti koadjutori, "mutta viulut alkavat vinkua vasta huomisaamuna."
"Voitte ottaa lukuun minut ja viisikymmentä soturia, jotka chevalier d'Humières on luvannut minulle milloin vain tarvitsen."
"Viisikymmentä soturia?"
"Niin; hän pestaa tarjokkaita ja lainaa ne minulle — jos puuttuu joitakuita juhlan päättyessä, niin hankin toisia sijalle."
"Hyvä on, hyvä Rochefort; mutta siinä ei ole vielä kylliksi."