"Kyllä."
Kolme kynttilää paloi kukin ikkunassaan, la Citén, Palais-Royalin ja Saint-Denis-kadun puolella.
Mies lähestyi äänettömänä kaikkia kolmea kynttilää peräkkäin ja puhalsi ne sammuksiin.
Koadjutori oli hämyssä; kammiota valaisi nyt ainoastaan himmeillä säteillään kuu, joka oli vetäytynyt paksujen, mustien pilvien huntuun, koristaen niiden reunoja hopearipsuilla.
"Mitä olet tehnyt?" kysyi koadjutori.
"Olen antanut merkin."
"Mihin?"
"Katusulkujen rakentajille."
"Ahaa!"
"Lähtiessänne täältä näette väkeni työssä. Pitäkää vain varanne, jotta ette loukkaa säärtänne johonkin ketjuun tai putoa aavistamattomaan kuoppaan."