"Sinua kirottua pappia!" huudahti Itävallan Anna ojentaen kätensä juuri sulkeutunutta ovea kohti; "panen sinut vielä tyhjentämään lopun kalkista, jonka olet tänään tarjonnut nautittavakseni."
Mazarin tahtoi lähestyä häntä.
"Jättäkää minut!" kivahti kuningatar, "te ette ole mies!"
Ja hän poistui huoneesta.
"Sinä se et ole nainen", mutisi Mazarin.
Sitten hän hetkisen mietittyään muisti, että d'Artagnanin ja Portoksen piti olla saapuvilla, joten he siis olivat kuulleet kaikki. Hän rypisti kulmiansa ja astui suoraan esiripun luo, kohottaen sitä; kammio oli tyhjä.
Kuningattaren viime sanan kuullessaan oli d'Artagnan tarttunut Portoksen käteen ja vetänyt hänet mukanaan lehterille.
Mazarin saapui vuorostaan lehterille ja tapasi ystävykset kävelemässä siellä.
"Minkätähden olette lähteneet kammiosta, herra d'Artagnan?" kysyi Mazarin.
"Syystä että kuningatar käski kaikkien poistua", vastasi d'Artagnan, "ja minä ajattelin määräyksen koskevan meitä kuten muitakin."