— Kas, kas! — ajatteli gascognelainen, — onkohan siinä ansa? Täytyy olla varuillaan.
Ja hän antoi kasvoilleen niin vilpitöntä hämmästystä kuvastavan ilmeen, että sitä olisivat kadehtineet Mondori ja Bellerose, sen ajan etevimmät näyttelijät.
"Mainiota!" kehui Mazarin nauraen; "erinomaista! Minulle on syystä suositeltu teitä miehenä, jota kaipasin. No, sanokaahan, mitä tekisitte hyväkseni?"
"Kaikkea, mitä teidän ylhäisyytenne käskee", vastasi d'Artagnan.
"Tekisittekö minun puolestani, mitä entiseen aikaan teitte kuningattaren tähden?"
— Varmastikin, — virkkoi d'Artagnan itsekseen, — tahtoo hän urkkia minulta jotakin; yrittäköönhän. Eihän tämä toki ole Richelieuta ovelampi, hiisi vieköön!… "Kuningattaren tähden, monseigneur? En ymmärrä."
"Te ette ymmärrä, että minä tarvitsen teitä ja kolmea ystäväänne?"
"Mitä ystäviäni, monseigneur?"
"Kolmea entistä ystäväänne."
"Entiseen aikaan, monseigneur", vastasi d'Artagnan, "ei minulla ollut ainoastaan kolmea ystävää, vaan viisikymmentä. Kaksikymmenvuotias sanoo koko ihmiskuntaa ystäväkseen."