"Vetäytykää sisemmä, monseigneur", sanoi d'Artagnan.
Mazarin painausi ystävysten väliin ihan näkymättömäksi.
"Ken siellä?" toisti sama ääni kärsimättömästi.
Ja d'Artagnan huomasi, että miehiä karkasi hevosten pääpuoleen.
Hän nojausi puolittain ulos vaunuista.
"Hei, Planchet!" hän huudahti.
Johtaja lähestyi; hän oli tosiaan Planchet. D'Artagnan oli äänestä tuntenut entisen lakeijansa.
"Mitä! Tekö siinä, monsieur!" kysyi Planchet.
"Voi, hyvä Jumala, niin, ystäväiseni! Portos-veikkonen sai miekanpiston, ja minä olen viemässä häntä maataloonsa Saint-Cloudiin."
"Voi, niinkö?" pahoitteli Planchet.