"Ottakaa siis tämä; siinä on matkarahat."
— Jos ne ovat espanjalaisia dubloneja tai kulta-écuitäkään, — ajatteli d'Artagnan, — niin voimmepa toistekin tehdä kauppoja keskenämme.
Hän kumarsi kardinaalille ja työnsi massin avaraan taskuunsa.
"No niin, asia on siis valmiiksi puhuttu", aloitti kardinaali jälleen, "te lähdette matkoille…"
"Niin, monseigneur."
"Kirjoittakaa minulle joka päivä, saadakseni tietoja neuvottelujen kulusta."
"Sitä en lyö laimin, monseigneur."
"Hyvä on. Minkä nimisiä muuten ovatkaan ystävänne?"
"Minkäkö nimisiä?" kertasi d'Artagnan hieman levottomasti.
"Niin; teidän etsiessänne omasta puolestanne tiedustelen minäkin, ja kenties saan kuulla jotakin."