"Siitä tulee sota", virkkoi prinssi.
"No, tulkoon! Eikö meillä ole puolellamme Rocroyn, Nördlingenin ja Lensin voittaja?"
Prinssi kumarsi kiitokseksi.
Kello oli kolme aamulla. Kuningatar astui ensimmäisenä linnaan; häntä seurasivat kaikki muut: noin kaksisataa henkeä oli saattanut häntä pakoretkelle.
"Messieurs", lausui kuningatar nauraen, "majoittukaa linnaan, — se on tilava, ja sijaa ei teiltä puutu; mutta kun tulomme oli aavistamaton, ilmoitetaan minulle nyt, että täällä on ainoastaan kolme vuodetta, kuninkaalle, minulle…"
"Ja Mazarinille", virkahti prinssi hiljaa.
"Ja minä saan siis maata lattialla?" kysyi Gaston d'Orléans kovin kiusaantuneesti hymyillen.
"Ei, monseigneur", tokaisi Mazarin, "sillä kolmas vuode on tarkoitettu teidän korkeudellenne."
"Mutta te?" kysyi prinssi.
"Ka, minä en menekään levolle", vastasi Mazarin; "minulla on työtä suoritettavana."