"Niin, niitä on kaksisataa, ja kukin tarvitsee vähintään kaksi. Kahden mukaan hengeltä menee kaikkiaan neljäsataa."
"Mutta neljäsataa mitä?"
"Kuulehan", sanoi d'Artagnan.
Ja kun kaikenlaista väkeä oli keräytynyt ällistelemään hovin tuloa, supatti hän Portoksen korvaan lauseensa lopun.
"Kyllä ymmärrän", vastasi Portos, "ymmärrän aivan hyvin, kautta kunniani! Kaksisataa louisdoria kummallekin, se on sievoinen ansio; mutta mitä siitä sanottaneen?"
"Sanottakoon mitä hyvänsä; sitäpaitsi ei kukaan saa tietää, että keinottelu on meidän."
"Mutta kuka ottaa myynnin välittääkseen?"
"Eikö meillä ole Mousqueton?"
"Mutta minun livreijani?" sanoi Portos; "livreijani tunnetaan."
"Hän voi kääntää takkinsa nurin."