"Entä eilen illalla lahjoittamani timantti?"
"Sen haluaa säilyttää muistona teidän ylhäisyydeltänne."
Mazarin huokasi.
"Englannissa on eleskely kallista, monseigneur, olletikin erityisenä lähettiläänä."
"Hm", jupisi Mazarin, "se on hyvinkin vakava maa, ja vallankumouksesta saakka siellä eletään mitä yksinkertaisimmin; mutta olkoon menneeksi!"
Hän veti lipastosta auki laatikon ja otti siitä kukkaron.
"Mitä sanotte näistä tuhannesta écu'sta?"
D'Artagnan työnsi alahuulensa tavattomasti ulospäin.
"Minä sanon, monseigneur, että se ei ole paljoa, kun en varmaankaan lähde yksin."
"Otan kyllä lukuun", vastasi Mazarin, "että herra du Vallon tulee mukaanne, — se kunnon aatelismies, sillä teidän jälkeenne, hyvä mosjöö d'Artagnan, hän on totisesti se mies, jota Ranskassa enimmin rakastan ja pidän arvossa."