"No, missä hän siis on, monsieur?" kysyi Raoul pehmeällä ja lempeällä äänellään.
"Hän on Konstantinopolissa!"
"Turkkilaisten seassa!" huudahti Raoul säikähtyneenä. "Taivas, mitä kuulenkaan!"
"Ka, mitä pelättävää siinä on?" sanoi d'Artagnan. "Pyh, eihän turkkilaisista ole mihinkään sellaisten miesten tiellä kuin kreivi de la Fère ja abbé d'Herblay ovat."
"Vai niin, hänen ystävänsä on siis hänen kanssaan?" virkkoi Raoul; "se tyynnyttää minua hiukan."
— Onpa hän kekseliäs, tuo penteleen d'Artagnan! — jupisi Portos ihmeissään ystävänsä oveluudesta.
"Ja nyt", jatkoi d'Artagnan, jolla oli kiire vaihtaa puheenaihetta, "tässä on viisikymmentä pistolia, jotka kreivi lähetti sinulle saman tuojan mukana. Arvattavasti ei sinulla enää ole rahoja jäljellä, joten tämä erä on tervetullut."
"On minulla vielä kaksikymmentä pistolia, monsieur."
"No, ota kuitenkin, niin sinulla on seitsemänkymmentä."
"Ja jos tahdotte lisää…" virkahti Portos pistäen käden housuntaskuunsa.