Atos oli pistoolinsa perällä nujertanut toisen ja Aramis lävistänyt toisen miekallaan.
Levenin jaarlin ja muiden päälliköiden kavahtaessa taaksepäin, pelästyneinä odottamattomasta avusta, jonka taivas näytti suoneen heidän luullulle vangilleen, Atos ja Aramis vetivät kuninkaan ulos petollisesta teltasta, jonne hän oli varomattomuudessaan uskaltautunut. Kaikki kolme hyppäsivät hevosten selkään, joita lakeijat pitivät varalla, ja ratsastivat takaisin kuninkaalliselle teltalle.
Matkalla he näkivät Winterin rientävän esiin rykmenttinsä etunenässä. Kuningas antoi hänelle merkin seurata heitä.
KAHDEKSASKUUDETTA LUKU
Kostaja
Kaikki neljä menivät telttaan. Ei ollut vielä mitään toimintasuunnitelmaa; täytyi sopia sellaisesta.
Kuningas heittäysi nojatuoliin.
"Olen hukassa", hän virkahti.
"Ei, sire", vastasi Atos; "teidät on vain petetty."
Kuningas huokasi syvään.