"Saakeli!" kirosi Portos; "siinä tapauksessa he ovat syöneet kaikki suihinsa."
"No, kai sentään yhden kanan verran ovat jättäneet", lohdutti d'Artagnan.
Hän hyppäsi maahan ja koputti oveen, mutta kukaan ei vastannut. Hän työnsi auki oven, joka ei ollut lukittu, ja näki etuhuoneen olevan tyhjillään.
"No niin?" kysyi Portos.
"En näe ketään", vastasi d'Artagnan. "Ah, kah!"
"Mitä siellä?"
Sen sanan kuullessaan hyppäsivät kaikki kolme ystävystä ratsailta ja astuivat etuhuoneeseen; mutta d'Artagnan oli jo työntänyt auki perähuoneen oven, ja hänen kasvojensa ilme osoitti selvästi, että hän havaitsi siellä jotakin tavatonta.
Toiset lähestyivät ja huomasivat vielä nuoren miehen viruvan lattialla verissään.
Hän näkyi tahtoneen laahautua vuoteelleen, mutta voimiensa pettäessä kaatuneen sen eteen.
"No?" kysyi d'Artagnan.