"Jälleen tointuessani makasin samassa paikassa. Laahauduin pihalle; kuningas ja hänen saattueensa olivat poissa. Minulta lienee mennyt tunnin vaiheille, päästäkseni pihalta tänne; mutta voimani uupuivat sitten kerrassaan, ja minä pyörryin toistamiseen."
"Miltä tuntuu vointinne?"
"Hyvin huonolta", vastasi haavoittunut.
"Voimmeko tehdä mitään hyväksenne?" kysyi Atos.
"Auttakaa minut vuoteelle; luullakseni se huojentaisi tuskiani."
"Onko teillä ketään avuksenne?"
"Vaimoni on Durhamissa ja palaa kyllä piammiten. Mutta te itse — ettekö te tarvitse tai halua mitään?"
"Tulimme tänne aikoen pyytää teiltä ruokaa."
"Voi, he veivät kaikki; talossa ei ole leivän palaakaan."
"Kuuletko, d'Artagnan?" sanoi Atos; "meidän on etsittävä päivällistämme jostakin muualta."