"Kolme yötä, ja niitä öitä muistelen totisesti aina erityisellä mielihyvällä."
"Nuori kuningas on siis hyvin herttainen?"
"Kuningas! Hän nukkuu kädet nyrkissä illasta aamuun."
"Mutta mistä sitten se mielihyvänne johtui?"
"No, moniaat ystäväni, kaartin ja muskettiväen upseereita kaikki, tulivat pitämään minulle seuraa, ja me vietimme yömme juomingeilla ja peluulla."
"Voi, niin", virkkoi englantilainen huoaten, "on totta, että te ranskalaiset olette aina hauskoja kumppaneita."
"Ettekö siis tekin pelaa vartiovuoroillanne?"
"Emme koskaan", vastasi englantilainen.
"Siinä tapauksessa on olonne kaiketi ylen ikävää, ja minä surkuttelen teitä", sanoi d'Artagnan.
"On totinen tosi", myönsi upseeri, "että minä jonkunlaiseksi hirmukseni näen vartiovuoroni tulevan. Käy kovin pitkästyttäväksi valvoa kokonainen yö."