"Mainiota", kehaisi gascognelainen; " cap de Diou, tepä toimitte kuin parahin kenraali!"
"Luuletteko", kysyi Groslow, "että Stuart pakenee minun vartioidessani häntä?"
"En, totisesti", vastasi d'Artagnan, "jollei hänelle sada ystäviä taivaasta."
Groslowin kasvot säihkyivät.
Kun Kaarlo Stuartin silmät olivat pysyneet ummessa koko kohtauksen ajan, ei voi sanoa, oliko hän huomannut puritaanikapteenin häpeämättömyyden vai ei. Mutta kuullessaan d'Artagnanin helposti tunnettavan äänensoinnun hänen silmänsä väkisinkin avautuivat.
Parry puolestaan hätkähti ja keskeytti lukemisensa.
"Mitä ajattelet, kun keskeytät?" kysyi kuningas. "Jatkahan, hyvä Parry, ellet ole väsynyt."
"En ollenkaan, sir", vastasi kamaripalvelija.
Ja hän ryhtyi jälleen lukemiseensa.
Etuhuoneeseen oli asetettu pöytä ja sen valkoiselle verholle kaksi sytytettyä kynttilää, korttipinkka ja kaksi noppapikaria.