"Isäntämme kellarissa! Mousqueton istuu kynnyksellä, ja tässä on avain."
"Mainiota!" sanoi Aramis. "Mutta miten sait miehen taivutetuksi katoamaan?"
"Siten kuin koko maailmaa taivutellaan, — rahalla; kalliiksi se minulle kävi, mutta hän suostui viimein."
"Ja paljonko se siis maksoi, hyvä ystävä?" kysyi Atos; "sillä käsitäthän, että nyt ollessamme oikeastaan vain köyhiä muskettisotureita ilman taloa tai tointa, kaikki kulut on jaettava yhteisesti."
"Se maksoi minulle kaksitoistatuhatta livreä", ilmoitti d'Artagnan.
"Ja mistä ne sait?" urkki Atos; "oliko sinulla niin suuri summa hallussasi?"
"Olipa kuningattaren kuuluisa timantti!" vastasi d'Artagnan huoahtaen.
"Niin, se on totta", puuttui puheeseen Aramis; "tunsin sen sormessasi."
"Olit siis ostanut sen takaisin herra Desessartsilta?" kysyi Portos.
"Niin, hyvä Jumala!" vastasi d'Artagnan; "mutta kohtalon kirjaan on merkitty, että minä en voi pitää sitä hallussani. Mikäs auttaa! Timanteilla näkyy olevan myötätuntoiset ja haluttomat oikkunsa kuten ihmisilläkin; tuo kalleus tuntuu tosiaan olleen minulle yrmeä."