Kuningas siirsi hiuksensa sivulle molemmin käsin ja sanoi mestauspölkkyä silmäillen:
"Tuo pölkky on hyvinkin matala; eikö ole korkeampaa?"
"Se on tavallisesti käytetty", vastasi naamioitu mies.
"Luuletteko katkaisevanne pääni yhdellä iskulla?" kysyi kuningas.
"Niin toivon", vastasi mestaaja.
Nuo kaksi sanaa niin toivon lausuttiin niin kummallisella äänenpainolla, että kaikki värähtivät, kuningasta lukuunottamatta.
"Hyvä on", virkkoi kuningas, "ja kuulehan nyt, pyöveli!"
Naamioitu mies astui askeleen kuningasta kohti ja nojasi piiluun.
"En tahdo, että yllätät minut", jatkoi Kaarlo. "Minä polvistun rukoilemaan; älä vielä silloin iske."
"Ja milloin isken?" tiedusti naamioitu mies.