"Kenties heitä onkin neljä", huomautti d'Artagnan.
"Kuinka niin?"
"Eikö muita miehiä ole voinut olla talossa odottelemassa näiden kahden tuloa?"
"Sen voi nähdä", sanoi Grimaud viitaten ikkunaan, jonka luukuista tunkeusi muutamia valonsäteitä.
"Olet oikeassa", vastasi d'Artagnan; "kutsukaamme toisetkin tänne."
He kiersivät rakennuksen antaakseen Portokselle ja Aramiille merkin tulla toiselle puolelle.
Nämä kiirehtivät sinne innoissaan.
"Oletteko nähneet jotakin?" he kysyivät.
"Emme, mutta näemme pian", vastasi d'Artagnan osoittaen Grimaudia, joka kiviseinän rosoihin tarraten oli jo kavunnut viisi tai kuusi jalkaa korkealle maasta.
Kaikki neljä lähestyivät. Grimaud pitkitti nousuansa ketterästi kuin kissa. Viimein hän sai siepatuksi kiinni koukusta, jota käytettiin ikkunaluukun kiinnittämiseksi seinään sen ollessa auki. Samalla kertaa tapasi hänen jalkansa reunuksen, joka näytti suovan hänelle riittävän tukikohdan, sillä hän ilmaisi merkillä päässeensä määränpäähän. Sitten hän painoi silmänsä luukun raolle.