"Menkää siis", myöntyi Cromwell.
Ja painamalla salaista nastaa hän avasi oven, joka oli niin huolellisesti kätketty laudoitukseen, että tottuneinkaan silmä ei olisi kyennyt sitä keksimään.
Tämä teräsjoustimen varassa liikkuva ovi sulkeutui jälleen hänen takanaan.
Se oli noita kätkettyjä pääsyteitä, joita historia mainitsee olleen kaikissa Cromwellin asumissa salaperäisissä taloissa.
Sieltä kulki käytävä sivukadun alitse sokkeloiseen luolaan, jonka aukko oli toisen rakennuksen puutarhassa sadan askeleen päässä siitä, mistä tulevainen protektori oli vastikään lähtenyt.
Vasta tuon kohtauksen loppupuolella oli Grimaud huolimattomasti kokoon vedettyjen uutimien raosta nähnyt nuo kaksi miestä ja perätysten tuntenut Cromwellin ja Mordauntin.
Olemme jo maininneet, mikä teho sillä tiedolla oli neljään ystävykseen.
D'Artagnan oli ensimmäinen, joka malttoi mielensä.
"Mordaunt!" virkkoi hän; "kautta taivaan, Jumala itse lähettää hänet meille."
"Niin", sanoi Portos; "lyökäämme säpäleiksi ovi ja hyökätkäämme hänen kimppuunsa."