"Mutta me emme ole nähneet hänen kumppaninsa poistumista."
"Kenties hän on lähtenyt toisesta ovesta."
"Mitä hän tekee?"
"Kääriytyy viittaansa ja vetää sormikkaita käsiinsä."
"Silmät auki!" mutisi d'Artagnan.
Portos kouraisi tikariansa, vetäen sen koneellisesti tupesta.
"Takaisin tikarisi, veikkoseni", sanoi d'Artagnan; "iskeminen ei tässä tule ensimmäisenä kysymykseen. Hän on hallussamme, toimikaamme hyvässä järjestyksessä. Meillä on muutamia molemminpuolisia selityksiä vaadittavana toisiltamme, ja tästä tulee Armentièresin kohtauksen toisinto; toivokaamme vain, että tällä hornanhengellä ei ole mitään sikiötä ja että hänen mukanaan rusentuu lopullisesti koko pesye."
"Hiljaa!" virkkoi Grimaud; "nyt hän tekee lähtöä. Hän lähestyy lamppua, puhaltaa sen sammuksiin, — en näe mitään."
"Alas siis, alas!"
Grimaud hyppäsi takaperin alas ja putosi jaloilleen. Lumi tukahutti jysäyksen. Ei kuulunut mitään melua.