"Siitäkö pitää valittaa!" sanoi Portos; "kaikkihan luistaa oivallisesti."
"Liian oivallisesti, Portos. No, herran haltuun se nyt on jätettävä!"
Heti kun lankku oli vedetty takaisin purteen istuutui laivuri peräsimen ääreen ja viittasi toiselle matruusilleen, joka kynsisauvoimella varustettuna alkoi toimitella venettä selville aluksien välitse, sen jouduttua niiden sokkeloon.
Toinen merimies istui jo vasemmalla sivulla airo kädessään.
Väljemmälle vedelle päästyä tuli kumppani hänen rinnalleen, ja vene alkoi kiitää vinhemmin.
"Vihdoinkin siis lähdemme tästä maasta!" virkahti Portos.
"Mutta voi", huokasi kreivi de la Fère, "me lähdemme yksinämme!"
"Niin kyllä, mutta olemme kuitenkin kaikki neljä nyt yhdessä ja eheinä; se on lohdutuksenamme."
"Emme ole vielä perillä", muistutti d'Artagnan; "varokaamme kohtaamisia!"
"Äh, sinä koikut korppina, hyvä ystävä!" sanoi Portos; "aina sinä uumoilet pahaa. Kuka voisi meitä kohdata tänä pimeänä yönä, kun ei näe kahtakymmentä askelta eteensä?"