Upseeri tarttui ajurin viheliäisen päällysnutun kaulukseen ja sai hänet lopulta kiivaasti ravistamalla selviämään jähmetyksestään.
"Halloo, kuuletko?" huusi nuori mies hänen korvaansa, kun näki hänessä elon merkkejä.
"Tässä olen, herra, tässä juuri", vastasi ajuri yhä vielä uinaillen ja horjuen istuessaan kuin juopunut.
"Minne on matka, arvoisat naiset?" kysyi upseeri, puhuen edelleen saksaa.
"Versaillesiin", vastasi vanhempi nainen samalla kielellä.
"Vai Versaillesiin!" ihmetteli ajuri. "Sanoitteko: Versaillesiin?"
"Juuri niin."
"Kai, kai Versaillesiin! Neljä ja puoli lieuetä [lieue on 4444 metriä. — Suom. ] tämmöistä iljankoa! Ei ikinä!"
"Maksetaan hyvin", selitti vanhempi saksalaisnainen.
"Siitä maksetaan", toisti upseeri ajurille ranskaksi.