"Vieläpä vaatineet", lisäsi nuorempi nainen.
"Älkää saattako minua hämille, madame, ja suokaa anteeksi, että hetkisen epäröitsin; mutta tunnettehan Pariisin, eikö niin? Pariisi on täynnä ansoja, pulmia ja pettymyksiä."
"Te siis olette meitä luullut… Puhukaa vain suoraan."
"Herra on meitä luullut ansoiksi, siinä kaikki."
"Ei, ei, hyvät naiset", vastasi nuori mies häpeissään, "vakuutan teille, ettei mieleenikään ole semmoista johtunut."
"Anteeksi, mutta mikä nyt tuli? Vaunut pysähtyvät."
"Mitä on tapahtunut?"
"Minä menen katsomaan, hyvät naiset."
"Luulen, että kaadumme; olkaa varovainen, monsieur."
Ja nuoremman naisen käsi, joka kiivaasti ojentui, osui upseerin olkapäälle.