"Kuka se Laurent on?" kysyi kuningas.
"Vartija sillä portilla, jonka kautta hänen majesteettinsa eilen palasi", selitti rouva de Misery.
"Laurent!" huusi rouva Duval, "mihin aikaan kuningatar eilen palasi tänne?"
"Noin kello kahdeksan", vastasi portinvartija alhaalta parvekkeelta.
Kuningas laski päänsä. Rouva de Misery päästi rouva Duvalin menemään, ja tämä vuorostaan Laurentin. Kuninkaallinen aviopari oli yksin.
Ludvig XVI häpesi ja koetti kaikin mokomin salata häpeäntunnettaan. Mutta sen sijaan, että olisi voitostaan riemuinnut, sanoi kuningatar kylmästi:
"Mitä te, sire, vielä haluatte tietää?"
"En mitään", huudahti kuningas puristaen puolisonsa käsiä, "en mitään!"
"Sittenkin…"
"Anteeksi, madame. En oikein käsitä, mistä se ajatus johtui mieleeni. Katsokaa nyt iloani; se on yhtä suuri kuin katumukseni. Ettehän siitä ole pahoillanne, vai mitä? Älkää enää olko nyreän näköinen: kunniani kautta, joutuisin epätoivoon!"