"Komea upseeri", myönsi nuori prinssi, "ylevä aatelismies, jonka tuttavuus minua ilahuttaa. Mitä suunnitelmia teillä on, koska palasitte Ranskaan?"
Filip katsahti sisareensa.
"Monseigneur", vastasi hän "minun on valvottava sisareni etua enemmän kuin omaani; mitä hän haluaa minun tekevän, sen myös teen."
"Mutta isänne on kai vielä elossa?" virkkoi Artoisin kreivi.
"Meillä on ollut se onni, että isämme vielä elää, monseigneur", vastasi Filip.
"Mutta sillä ei ole väliä", keskeytti kuningatar vilkkaasti. "Minusta on parempi, että Andrée on veljensä suojeluksessa, ja Andréen veli teidän suojeluksessanne, herra kreivi. Otatte siis pitääksenne huolta herra de Taverneystä, lupaattehan?"
Artoisin kreivi nyökkäsi myöntävästi.
"Tiedättekö", jatkoi kuningatar, "että meitä yhdistävät hyvin läheiset siteet?"
"Läheiset siteet, mitä se on, kälyni? Kertokaa heti paikalla!"
"Niin, herra de Taverney oli ensimmäinen ranskalainen, jonka näin saapuessani Ranskaan, ja minä olin pyhästi luvannut rakentaa ensimmäisen täällä näkemäni ranskalaisen onnen."