"Jospa minua palveltaisiin kaksikymmentä vuotta lisää tuolla tavalla!" sanoi vanha marski palaten kuvastimen ääreen, kun taas hovimestari kiirehti toimiinsa.
"Vai kaksikymmentä vuotta!" virkkoi naurava ääni keskeyttäen herttuan, juuri kun tämä loi ensi silmäyksen kuvastimeen, "kaksikymmentä vuotta! Ne soisin teille, rakas marski; mutta silloin minulla on ikää kuusikymmentä, herttua, ja olen hyvin vanha."
"Tekö, kreivitär?" huudahti marski. "Te ensimmäisenä! Ah, kuinka te aina olette kaunis ja nuortea!"
"Sanokaa, herttua, että olen jäätynyt."
"Olkaa niin hyvä ja astukaa tänne naistenhuoneeseen."
"Mitä? Kahden kesken, marski?"
"Kolmisin", vastasi käheä ääni.
"Taverney!" huudahti marski. "Hitto sen toi iloa häiritsemään!" kuiskasi hän kreivittärelle.
"Aika narri!" mutisi rouva Dubarry purskahtaen heleään nauruun.
Ja kaikki kolme astuivat viereiseen huoneeseen.