"Mitä?"
"Erästä seikkaa, joka on kunniaksi lapselliselle mielellesi."
"Antakaa kuulla, isä."
"Asia on se, että sinä tulet Amerikasta, jonne olit lähtenyt siihen aikaan, kun oli vain kuningas, mutta ei kuningatarta, ellei oteta lukuun rouva Dubarryta, jollainen majesteetti ei juuri herätä kunnioitusta. Sitten palaat, näet kuningattaren ja tuumit: kunnioittakaamme häntä."
"Epäilemättä."
"Lapsi-parka!" sanoi ukko.
Ja hän peitti suunsa puuhkalla, tukehuttaakseen yskänsä ja samalla hohotuksensa.
"Kuinka", kysyi Filip, "te surkuttelette minua, että pidän arvossa kuninkuutta, te Taverney Maison-Rouge, ranskalainen kelpo aatelismies?"
"Malta, en minä kuninkuudesta puhu, vaan kuningattaresta."
"Teistä siinä on eroa!"