"Oletteko puhunut totta, niinkuin puhuisitte Jumalan edessä?"
"Olen kun olenkin."
"Jumalan edessä, jota lähestytte joka päivä!"
Nuori mies oli itse jatkanut niin ylenkatseellisesti keskeyttämäänsä puhelua; tämän edun huomasi parooni ja astui taas likemmäksi.
"Luulisin", sanoi hän, "että minussa on hiukan aatelismiestä, herra poikani, ja etten valehtele… aina."
Tämä "aina" tuntui vähän naurettavalta, mutta Filip ei nauranut.
"Te siis arvelette", sanoi Filip, "että kuningattarella on ollut rakastajia?"
"Mokomakin uutinen!"
"Ne, jotka nimititte?"
"Ja muita… mistä minä tiedän? Kysy kaupungilta ja hovilta. Täytyy olla Amerikasta tullut, ellei tiedä, mitä puhutaan."