"Kas niin", sanoi vihdoin kuningas, "tulkaapa nyt, herra de Suffren, vähän juttelemaan; minun tekee niin mieli kuulla teidän kertovan ja näyttää teille, kuinka paljon olen teitä ajatellut."
"Sire, sellainen runsaus hyvyyttä…"
"Saatte nähdä karttani, herra komentaja; saatte nähdä, että huolenpitoni on edeltäpäin ottanut lukuun tai aavistanut sotaretkenne joka vaiheen. Menkää nyt!"
Astuttuaan sitten muutaman askeleen taluttaen herra de Suffrenia hän kääntyi äkkiä kuningattareen päin.
"Nyt muistan, madame", sanoi hän; "kuten tiedätte, minulla on rakennettavana satakanuunainen sotalaiva. Mitä sen nimeen tulee, olen nyt muuttanut mieltäni. Mitähän jos sen nimen asemesta, jota ensin suunnittelimme, madame, antaisimme uudelle laivalle nimen…"
Marie-Antoinette oli jo hieman tointunut ja käsitti heti kuninkaan ajatuksen.
"Niin, niin", sanoi hän, "me annamme sille nimen ' Suffren ', ja minä rupean herra komentajan kanssa kummiksi."
Tähän asti pidätetyt suosionhuudot purkautuivat nyt valtavina: "Eläköön kuningas! Eläköön kuningatar!"
"Ja eläköön Suffren!" lisäsi kuningas erinomaisen hienotunteisesti, sillä kukaan ei tohtinut kuninkaan läsnäollessa huutaa: Eläköön herra de Suffren! kun sitävastoin hovisäännön tyystimmätkin noudattajat saattoivat huutaa: Eläköön hänen majesteettinsa laiva!
"Eläköön Suffren!" [periytynyt nimenä Ranskan sotalaivastossa tähän päivään asti. Suom. ] toisti seura siis innostuneena.