"Entä Kleopatra? Tunsitte hänetkin?"
"Tunsin, rouva kreivitär. Olen jo teille sanonut, että hänellä oli mustat silmät niinkuin teilläkin ja povi melkein yhtä kaunis kuin teidän."
"Mutta, kreivi, ettehän tiedä, millainen povi minulla on."
"Se on teillä samanlainen kuin Kleopatralla, madame, ja jottei yhtäläisyydestä mitään puuttuisi, oli hänellä kuten teilläkin taikka teillä on kuten hänellä pieni tumma luomi vasemmalla kuudennen kylkiluun kohdalla."
"Mutta, kreivi, tuommoinen sutkaus on noituutta."
"Eikä mitä, markiisitar", nauroi Richelieun marski; "minulta hän sen on kuullut."
"Ja mistä te sen tiedätte?" Marski suipensi huuliaan ja vastasi; "Kah, se on perhesalaisuus."
"Hyvä on", sanoi rouva Dubarry. "Teidän luonanne käydessä, marski, sietää todellakin ihomaalia olla kaksin verroin."
Sitten hän kääntyi Cagliostroon päin ja sanoi:
"Teillä on varmaankin, monsieur, jokin salakeino itseänne nuorentaa, sillä kolmen-, neljäntuhannen vuoden ikäisenä, jollainen nyt olette, näytätte tuskin täyttäneen neljäkymmentä."