"Jos tarjoan teille kaksikymmentäviisi louisdoria kuussa, huolitteko?"
"Monsieur!"
"Hyvä neiti Oliva, nyt taas alatte epäillä. Olihan sovittu, ettette säikähdy. Sanoin kaksikymmentäviisi louisdoria, mutta olisin voinut sanoa viisikymmentä."
"Minusta on viisikymmentä parempi kuin kaksikymmentä viisi; mutta viittäkymmentäkin louisdoria tärkeämpää on minulle se, että itse saan valita rakastajani."
"Hitto vie, johan teille huomautin, etten pyri rakastajaksenne. Olkaa siis huoleti."
"No hitto vie, sanon minäkin, mitä minun on tehtävä, jotta saan nuo viisikymmentä louisdoria?"
"Sanoinko viisikymmentä?"
"Sanoitte."
"Olkoon viisikymmentä. Teidän tulee ottaa minut vastaan kotonanne, olla minulle niin ystävällinen kuin suinkin, antaa minulle käsivartenne, kun niin tahdon, odottaa minua siinä paikassa, minkä olen määrännyt."
"Mutta minulla on rakastaja."