"Kyllä se tuntuu olevan nyt paikallaan."
"Juuri niin, paikallaan, sillä jos kutsuisin väkeäni, ei kukaan tottelisi."
"Kyllä tottelisivat, vaikka piru veisi!"
"Hyi, monseigneur!"
"Mitä olen tehnyt?"
"Kirositte, monseigneur."
"Täällä en enää ole kardinaali. Nyt olen teidän luonanne, se on: oikein hauskalla päällä."
Ja hän purskahti taas nauramaan.
"Varmaankin hän on erinomainen mies", ajatteli kreivitär.
"Asiasta toiseen", sanoi kardinaali äkkiä, ikäänkuin olisi mieleen johtunut jokin kaukainen ajatus, "mitä te viimeksi oikein kerroitte kahdesta hyväntekeväisyysnaisesta, joistakin saksalaisista?"