"Sitä, kun olen yläpuolella avustustanne, siiloin ette enää luule, että jonkin edun vuoksi toivon teidän käyvän luonani, silloin ajattelette minusta parempaa, se on voittoni eikä teillekään, monseigneur, tappioksi."
Hän nousi nyt taas, sillä hän oli istuutunut paremmin esittääkseen siveellisiä periaatteitaan.
"Siinä tapauksessa", sanoi kardinaali, "kiedotte minut mahdottomuuksiin."
"Kuinka niin?"
"Estätte minua mielistelemästä teitä."
"En ollenkaan. Eikö naista mielistellä muulla tapaa kun polvistumalla ja sormia hypistelemällä?"
"No aletaan kiireesti, kreivitär. Mitä siis sallitte?"
"Kaikki, mikä sopii minun makuuni ja velvollisuuksiini."
"Vai niin! Tehän panette kaksi niin epämääräistä rajaa kuin suinkin."
"Teiltä oli väärin minut keskeyttää, monseigneur, kun aioin juuri lisätä kolmannen."