"Kun en teitä tunne", väitti musta domino, "niin mitä hittoa varten teitä kursailisin?"
"Ette tunne, olkoon niin; mutta…"
"Mutta mitä?"
"Mutta minä tunnen teidät, herra Beausire."
Musta domino, niin kerkeä mainitsemaan toisten nimiä, vavahti kuullessaan omansa, mikäli saattoi päättää silkkisen huppukauluksen aaltoilemisesta.
"Älkää pelätkö, herra Beausire", jatkoi naamio, "minä en ole se, miksi minua luulette."
"Menkää hornaan! Miksi muka luulen! Ettekö te nimien arvaaja siihen tyydy, vaan pyritte toisten ajatuksiakin arvaamaan?"
"Miksi en?"
"No, koettakaa arvata, mitä ajattelen. En ole ikinä nähnyt taikuria, niin että olisi hauska kerrankin tavata joku sitä lajia."
"Mitä minulta vaaditte, se on niin helppoa, etten sillä ansaitse sitä arvoa, jonka näytte myöntävän kovin vähästä."