Ja hän kumartui sivulle päin ja kuiskasi Olivalle:
"Tehkää myöntävä merkki, ja sitten aina, kun puristan käsivarttanne."
Oliva nyökäytti siis myöntävästi.
"Te hämmästytätte minua", vastasi kardinaali aivan ymmällä. "Kuka tuo nainen on?"
"Luulin jo, että olitte hänet tuntenut. Hän ainakin arvasi teidät heti. Totta on, että mustasukkaisuus…"
"Olisiko rouva minulle mustasukkainen?" huudahti kardinaali.
"Sitä ei ole väitetty", vastasi tuntematon ylpeästi.
"Mitä teille sanotaan?" uteli rouva de la Motte, jota tämä saksankielinen, hänelle siis käsittämätön puhelu tavattomasti kiusoitti.
"Ei mitään, ei mitään."
Rouva de la Motte polki jalkaa harmissaan.