"Ja nukkua, monseigneur."
"Otaksun talossanne olevan useampia kuin yhden makuuhuoneen."
"Minua varten kyllä, mutta teille…"
"Ei siis minulle ainoaakaan?"
"Ei vielä", vastasi Jeanne niin viehättävän ja samalla yllyttävän näköisenä, että kielto oli lupauksen veroinen.
"Hyvästi siis!" sanoi kardinaali niin ihastuneena, että hetkeksi unohti, mitä oli sattunut naamiohuveissa.
"Näkemiin, monseigneur!"
"Itse asiassa onkin näin parempi", mutisi kardinaali lähtiessään.
Jeanne astui sitten yksin uuteen kotiinsa. Kuusi palvelijaa, joiden unen oli keskeyttänyt juoksijan kolkutin, oli asettunut riviin eteisessä. Hän katseli heitä kaikkia tyynesti, ilmeessään se ylemmyys, jota rikkaus ei suo kaikille rikkaille.
"Ja kamarineitsyet?" sanoi hän.