"Ikäänkuin teitä itseänne varten, herra du Corno."
"Niin, monseigneur… mitä minuun tulee, niin saanen teidän ylhäisyytenne luvalla tarjota muutamia pulloja tämän maan viiniä, niin hyvää, ettei Portossakaan voisi parempaa saada."
"Ahaa, sihteerillämme on siis hyvä kellari!" sanoi Beausire hilpeästi.
"Se onkin ainoa, ylhäisyyteni", vastasi kainosti tämä kelpo mies, jonka vilkkaat silmät, pulleat posket ja kukoistava nenä nyt vasta, kynttilän valossa, tulivat Beausiren ja don Manuelin näkyviin.
"Tehkää niinkuin haluatte, herra du Corno", sanoi lähettiläs. "Tuokaa tänne viiniänne ja tulkaa kanssamme illalliselle."
"Niin suuri kunnia…"
"Kursailematta, sillä tänään olen vain matkustaja; huomenna vasta olen lähettiläs. Sitäpaitsi meidän on neuvoteltava eräistä asioista."
"Mutta monseigneur sallinee, että hieman järjestän pukuani."
"Te olette parhaassa kunnossa", sanoi Beausire.
"Tämä on vastaanottopuku, eikä juhlapukuni", vastasi Ducorneau.