"Sata tuhatta livreä", vastasi portugalilainen.
"Sata tuhatta livreä", toisti Beausire Böhmerille, "kun kauppa päätetään."
"Ja loput?" kysyi Böhmer.
"Kun monseigneurin vekseli on ehtinyt täältä Lissaboniin, paitsi jos mieluummin tahdotte odottaa, kunnes ilmoitus siitä saapuu Lissabonista tänne."
"Meillä on asiamies Lissabonissa", huomautti Böhmer, "ja jos hänelle kirjoittaisi…"
"Oikein", sanoi Beausire ivallisesti nauraen, "kirjoittakaa vain ja kysykää, onko herra de Souza maksukykyinen ja voiko hänen majesteetilleen Portugalin kuningattarelle antaa luottoa neljätoista sataa tuhatta livreä."
"Monsieur…" änkytti Böhmer hämillään.
"Hyväksyttekö, vai haluatteko toisenlaisia ehtoja?"
"Ne ehdot, jotka herra sihteeri minulle aluksi esitti, näyttävät tyydyttäviltä. Mitä määräaikoja niissä olisi?"
"Kolme määräaikaa: kuukauden päästä neljäsataa tuhatta, kahden ja kolmen kuukauden päästä kummallakin kertaa viisisataa tuhatta. Silloin teidän jo sopii tehdä hauska matka."