"Heittäkää jo leikinlasku, herra kreivi", vastasi Filip koettaen saada äänensä niin tyyneksi kuin isännän, voimatta siitä kuitenkaan poistaa kaikkea värinää.
"En minä leikkiä laske, vaan odotin teitä, kuten jo sanoin."
"Heittäkää mokomat puijaukset; jos olette tietäjä, en ole tullut koettelemaan sitä kykyänne. Muuten teillä voi olla etua ennustustaidostanne, sillä tottapa silloin tiedätte asiani ja voitte hakea turvaa."
"Turvaa…" toisti kreivi omituisesti hymyillen, "ja mitä varten?"
"Ennustakaa, koska olette ennustaja."
"Hyvä. Mieliksenne voin teiltä säästää vaivan selittää, miksi olette tullut luokseni. Te tulette riitaa haastamaan."
"Vai tiedätte sen jo?"
"Tiedän."
"Silloin tietänette myös aiheen?" huudahti Filip.
"Aiheena on kuningatar. Nyt on teidän vuoronne puhua. Jatkakaa, monsieur, minä kuuntelen."