"Minäpä en suostu."
"Miettikää asiaa."
"Olen jo miettinyt."
"Silloin pakotatte minut soveltamaan teihin samaa, mitä sanomalehtimies sai."
"Vai niin, aiotte siis kepillä löylyttää", sanoi Cagliostro nauraen, liikkumatta paikaltaan.
"Oikein arvattu, monsieur. Ettehän vain huuda väkeänne avuksi!"
"Mitä hullua! En minä väkeäni kutsu, kun asia koskee vain minua, ja itse minä asiani toimitan. Minä olen teitä väkevämpi. Epäilettekö? Vakuutan teille. Miettikää nyt vuorostanne. Jos uhkaatte kepillä, tartun minä teitä kurkkuun ja vyötärykseen ja heitän kymmenen askeleen päähän joka kerta kun yritätte kimppuuni."
"Se on englantilaisen loordin tai jonkin moukan temppu. Mutta olkoon, herra Herkules, minä hyväksyn."
Ja Filip syöksähti vimmastuneena Cagliostroa kohti, joka äkkiä jännitti käsivartensa kuin kaksi rautahakaa, tarttui ritarin kaulaan ja vyötäisiin ja heitti hänet huumaantuneena patjaröykkiölle, joka oli sohvalla salongin nurkassa. Annettuaan näytteen suunnattomasta voimastaan kreivi asettui paikalleen uunin eteen, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut.
Kalpeana ja raivosta vaahdoten nousi Filip pystyyn, mutta hetkinen kylmää harkintaa palautti hänelle siveellisen tarmon. Hän suoristi itsensä, järjesti pukunsa ja kalvostimensa ja sanoi kolkolla äänellä: